Joulukirje

Rakas ystävä,

Miten sinun mennyt vuotesi on sujunut? Minulle vuosi on ollut melko vaiherikas. Vielä ennen sen kertaamista, on kai syytä aloittaa kertomalla itsestäni hieman enemmän.

Muutin Tampereelle noin viisi vuotta takaperin päästyäni opiskelemaan yrittäjyyttä ja tiimijohtamista Tampereen ammattikorkeakouluun. Sitä ennen olen asustellut kehäkolmosen tuntumassa Tuusulassa ja käynyt lukion Helsingissä. Alan pikkuhiljaa olemaan siinä pisteessä, ettei tuo silloinen koripalloharrastukseni käsitä enää kuin hieman yli kolmasosan elämästäni. Silti urheilu määrittää sitä kuka olen vielä tänäkin päivänä.

Urheilu on yksi niistä tavoista, joilla ilmaisen itseäni parhaiten. Urheilun lisäksi minua inspiroi luova kirjoittaminen, vastuullinen muoti ja musiikin kuuntelu. Harmi sinänsä, mutta en ole missään elämäni vaiheessa osannut soittaa mitään muuta kuin steppikenkiä ja niitäkin vain vähän. Ainakin toistaiseksi.

Jos palataan kuluvaan vuoteen 2020, tämä vuosi on mennyt pitkälti maailman tilannetta ihmetellessä ja opinnoista valmistumisen jälkihien kuivattelussa. Yrittäjäkoulun opinnot ovat kieltämättä myllyttäneet omaa minuutta, henkilökohtaisista arvoista ja tavoitteista lähtien uudelleen. Juurevimmat niistä ovat alkaneet tekemään paluuta entiseen, mutta moni asia on myös muuttunut.

Mennyttä kesääni voisikin kuvailla uimisena syvistä vesistä kohti rantaa, jossa jalat ottaisivat taas pohjaan. Siksi voin yhtyä siihen samaan kiitokseen niistä positiivisista ilmiöistä, joita koko maailman hetkellinen pysähtyminen on saanut aikaan. Muutaman kuukauden mittainen aikalisä on ollut tarpeen.

Syksyn taitteessa tunsin uutta tarmoa nähdä mahdollisuuksia. Asetin elokuussa lähitulevaisuuteen kolme mahdollista vaihtoehtoa hakemalla töitä, opiskelupaikkaa ja starttirahaa, jossa kävi kuten olin arvellutkin. Ryhdyin syyskuun alussa yrittäjäksi. Joistain asioista vain tietää, että ne ovat tulossa kohti ja tuntuu kuin niitä ei pysäyttäisi mikään.

Yrittäjyyden kohdalla olin ajatellut jo pitkään, että tulisin tekemään sen valinnan ennemmin tai myöhemmin elämässäni. En kuitenkaan kokenut olevani siihen valmis vielä hetkeen. Nyt olen ymmärtänyt, että tiettyihin asioihin tuskin edes tulee täysin varmaa tunnetta siitä, että niihin on valmis. Elämä tuppaa heittämään tielle melko usein kysymyksiä ilman vastauksia kuten; uskallatko toimia, vaikket aina tietäisikään mitä siitä seuraa?

Nyt olen yrittäjä ja opettelen työssäni epävarmuuden hyväksymistä. Se toisaalta sisältää juuri sen elämänfilosofian, jonka takana olen aina halunnutkin seistä. Hyvin harvoin voi sanoa, että mikään olisi kamalan helppoa ja yllättävän usein huomaa, että pelottaa. Kaikenlainen hyväksyminen keventää taakkaa tuntuvasti.

Millaisia pohdintoja sinä olet joutunut käymään läpi kuluneen vuoden aikana? Oletko löytänyt itsestäsi jotain uutta, johon aiot keskittyä ensi vuonna?

Virkistävää joulunaikaa ja nähdään viimeistään ensi vuoden puolella! :-) Parhain terveisin, Evianna